Historia

Lippukunnan perustaminen ja ensimmäiset toimintavuodet

Vuonna 1948 Rovaniemelle perustettiin 21. marraskuuta Revontulet-lippukunta, jonka tavoitteena oli uusien nuorisotyön toimintamuotojen löytäminen sotien jälkeen. Lippukunnanjohtajaksi ryhtyi silloinen Rovaniemen seurakunnan nuorisotyöntekijä Pauliina Junttila. Jo perustamisvuonna lippukuntaan liittyi noin 100 jäsentä, ja seuraavana vuonna toiminta laajeni ja vilkastui entisestään ympäri kaupunkia. Vuonna 1949 lippukunnan jäsenmääräksi kirjattiinkin 259 henkeä.

Revontulet-lippukunnan kanssa samaan aikaan Rovaniemellä toimi myös Pohjantulet-lippukunta, johon Revontulet helposti sekoitettiin. Tästä johtuen vuonna 1950 lippukunnan nimeksi muutettiin Napapiirin Tytöt, joka rinnastui nimeltään vuotta aiemmin (1949) seurakunnan yhteyteen perustetun Napapiirin Pojat -veljeslippukunnan nimeen.
”Ajatus on saatu siitä, että napapiirin raja kulkee juuri näiltä seuduin ja entinen rajapyykki on juuri tuossa kirkon ja seurakuntakodin välimailla. Niin on nimessämme nyt selvä pohjolan tuulahdus.” (Lähde: Napapiirin Tyttöjen vuoden 1979 julkaisu)

Toiminta oli nimenvaihdoksen aikaan vaihtelevaa ja aktiivista. 1950-luvun vaihteessa lippukunnan edustaja Helmi Erving sai kutsun presidentin linnaan rouva Alli Paasikiven vastaanotolle, mikä kuvastaa hyvin lippukunnan aktiivisuutta koko Suomen laajuudella alusta asti. Napapiirin Tyttöjen jouluperinteenä oli myös tuohon aikaan lähettää vähävaraisille, sairaille ja vangeille joulupaketteja, ja näin osallistua yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseen.

Jäsenmäärä laski pian johtajapulan vuoksi, mutta toiminta kääntyi kasvuun Anna-Liisa ”Nalle” Kontion toimiessa lippukunnanjohtajana 1953-1957 ja partiotyöntekijänä 1958-1962. Lippukunnassa suoritettiin ahkerasti erilaisia taitomerkkejä ja kouluttauduttiin sekä vartionjohtajiksi viikkotoimintaan että partiojohtajiksi.

Vuonna 1958 Maila Seppänen suunnitteli Napapiirin Tyttöjen ensimmäisen lipun. Lipussa oli sinivalkoisella pohjalla Rovaniemen kirkon torni punaisen ristinsä kanssa sekä vanha toivon tähti ja Suomen Sinisten Partiotyttöjen liiton merkki.

 

1960-luku: Toiminta monipuolistuu, jäsenmäärä laskee

Joulukuussa 1962 lippukunnanjohtajaksi valittiin seurakunnan nuorisotyöntekijä Nanni Törrö. Napapiirin Tyttöjä oli 1960-luvun alussa n. 400, mutta jäsenmäärä alkoi laskea paikkakunnalle perustettujen muiden lippukuntien myötä. Vuonna 1968 jäsenmäärä lopulta vakiintui n. 250 jäseneen. Samaan aikaan Napapiirin Tytöt osallistuivat aktiivisesti Rovaniemen seurakunnan vaellusrippikouluihin ja alkoivat tehdä tiiviimmin yhteistyötä veljeslippukuntansa kanssa. Lippukunnat järjestivät yhteistyössä vuosittain myös partiotaitokilpailut Paaniemessä keväisin. Vuonna 1966 Napapiirin Tyttöjen Sirkka Vehasesta, Marita Löfgrenistä ja Tuula Kärkkäisestä koostunut kisavartio voitti Tampereella myös tiedettävästi ensimmäistä kertaa valtakunnallisten partiomestaruuskisojen ylemmän sarjan, mikä kasvatti lippukunnan kisakulttuuria.

Lapin Kansa: ”Tulevaisuudessa Napapiirin Tytöt haluaa laajentaa toimintaansa. Toiveena on aloittaa sisupartiotoiminta. Napapiirin Tytöt jatkaa etsien yhä laajenevia, uusia toimintamuotoja.” Niinpä lippukunnassa aloitettiin vuonna 1971 ensimmäinen sisupartiolaisryhmä eli ryhmä partiolaisille, jotka tarvitsevat erityistä tukea esimerkiksi vamman tai pitkäaikaissairauden takia. Myöhemmin sisutoiminta lakkautui Napapiirin Tytöissä, mutta nykyään toiminta on käynnistetty uudelleen. Lippukunnassa toimiikin tällä hetkellä viikoittain sisupartioryhmä, minkä lisäksi Napapiirin Tyttöjen jäseniä on ollut aktiivisesti mahdollistamassa ja kehittämässä sisutoimintaa myös koko Lapissa ja valtakunnallisesti.

Napapiirin Tyttöjen 20. juhlavuoden kunniaksi toiminnassa vuoteen 1953 ollut vanhempainneuvosto herätettiin jälleen henkiin. Vanhempainneuvoston tarkoituksena on ollut vuosien aikana tukea Napapiirin Tyttöjen ja Napapiirin Poikien toimintaa niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti. Vanhempainneuvosto toimii yhä aktiivisesti, ja se koostuu lippukuntien jäsenten vanhemmista sekä seurakunnan ja lippukuntien edustuksista.

 

1970-1990-luvut: Lippukunnalle uusi kämppä ja jäsenmäärä kasvaa ennätyslukemiin

Kesällä 1973 vanhempainneuvosto rakensi seurakunnan tuella Napapiirin Tytöille Tavila-nimisen partiokämpän Tavivaaraan. Samana vuonna lippukunnanjohtajaksi valittiin uudelleen Anna-Liisa ”Nalle” Kontio, jonka johtamana lippukunnan jäsenmäärä lähti taas kasvuun. 1970-luvun alussa etenkin leiritoiminta oli aktiivista: Napapiirin Tyttöjä kävi kansainvälisillä leireillä mm. Norjassa, Tanskassa ja Turkissa, minkä lisäksi lippukunta järjesti itse leirejä Peräjärvellä, Misin Särkijärvellä ja Niesin Aitalammella. Yhdessä Napapiirin Poikien kanssa järjestettiin myös yhteisiä hiihtoleirejä talvitelttamajoituksessa. Alun perin Napapiirin Poikien lippukuntalehtenä toimineesta Näppis-lehdestä tuli 1970-luvun alussa myös lippukuntien yhteinen lehti, ja nimi muuttui Uudeksi Näppikseksi.

Suomen Partiopoikajärjestö ja Suomen Partiotyttöjärjestö, johon Napapiirin Tytöt kuului, yhdistyivät vuonna 1972 yhteiseksi keskusjärjestöksi, Suomen Partiolaisiksi. Uuden keskusjärjestön myötä partio-ohjelmaa uudistettiin, ja se näkyi myös lippukunnan toiminnassa.

Napapiirin Tyttöjen 30. juhlavuotena (1978) lippukunnan jäsenmäärä oli kasvanut lähes 450 jäseneen ja kasvoi entisestään vielä 80-luvun puolella. Lippukuntatoiminta oli todella aktiivista: viikkotoiminnassa oli paljon toimivia ryhmiä ja kämppäretkiä tehtiin paljon. Lippukunta järjesti 1980-luvulla perinteisesti keväisin myös sudenpentujen yhteisiä retkiä seurakunnan leirikeskukseen Norvajärvelle. Parhaimpina vuosina retkiä piti pitää kahdessa osassa, sillä tilat eivät riittäneet yhtä aikaa kaikille sudenpentuikäisille johtajineen. Jäsenmäärä oli niin suuri, että toimintaa tuntui olevan jatkuvasti joka puolella todella eri muodoissa: Napapiirin Tytöt kouluttautuivat ahkerasti, järjestivät yhteisiä partiotaitokisoja vuosittain Napapiirin Poikien kanssa ja esimerkiksi vaeltajaikäiset tekivät yhteisiä teatterireissuja Ouluun ja laskettelureissuja tuntureille.

Rovaniemen seurakunnan nuorisotyössä oli omat partiotyöntekijät sekä Napapiirin Tyttöjen että Napapiirin Poikien toiminnan tukemiseksi 1990-luvun alkuun asti. Seurakunta halusi tehdä muutoksia nuorisotyöhönsä ja näin ollen siirtää toisen partiotyöntekijöistä muihin nuorisotyön tehtäviin, jolloin lippukunnille syntyi kiista seurakunnan kanssa. Lippukuntien jäsenmäärät olivat vielä 1990-luvun alussa niin suuret, että Napapiirin Tytöissä ja Napapiirin Pojissa syntyi huoli jäsenmäärän laskusta työntekijäpanoksen puolittuessa eli lippukunnilla ollessa yhteinen työntekijä.

 

2000- ja 2010-luvut: Napapiirin Tytöt nyt

2000-luvulla Napapiirin Tyttöjen jäsenmäärä on vakiintunut noin 200 jäseneen, ja on tällä hetkellä sen myötä Lapin Partiolaisten suurin lippukunta. Lippukunnassa on toiminut vuosittain vajaa 20 ryhmää viikkotoiminnassa, minkä lisäksi Napapiirin Tytöt ovat olleet aktiivisia toimijoita niin piiri- kuin keskusjärjestötasollakin, esimerkiksi Lapin Partiolaisten piirinjohtajina. Vuonna 2014 lippukuntalehti Näppis herätettiin henkiin noin kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Vaikka partiotaitokisakulttuuri onkin vuosien saatossa vähentynyt, Napapiirin Tytöt retkeilevät ja osallistuvat leireille aktiivisesti, minkä lisäksi vuosittain lippukuntalaisia osallistuu Napapiirin Poikien kanssa seurakunnan partiotyön järjestämälle lumiluolavaellukselle. Lippukunta järjestää vuosittain yhdessä Napapiirin Poikien kanssa sekä syys- että pääsiäisleirin ja lisäksi vaihtelevasti oman kesäleirin. Perinteiden mukaisesti itsenäisyyspäivän aattona Napapiirin Tytöt osallistuvat iltakirkkoon ja siihen liittyvään sankarihautojen kynttilöittämiseen. Lisäksi lippukunta pyrkii näkymään paikallisesti huhtikuisilla partioviikoilla esimerkiksi vuonna 2016 Rovaniemen keskustassa järjestetyn Yhteisvastuu-keräyksen tueksi järjestetyn tempauksen tavoin.

Vuonna 2018 Napapiirin Tytöt viettävät 70. juhlavuottaan elinvoimaisena ja ajan hermoilla pysyvänä lappilaisena lippukuntana.